Doris Stickleback.
Kirjoittanut P.B. Phillips
Doris Stickleback istui tavallisessa siivekkäässä tuolissaan
’Voi, tämä on parempi, tuntui kuin olisin kiertänyt radan kahdesti’,
Hän tarvitsi vain hetken, saadakseen henkensä takaisin.
Tämä päivä oli aivan kuin eilinen, yksitoikkoisuus repi
ja oli tehnyt niin kuukausia, ja kuukausia, ja kuukausia aiemmin.
Doris oli lannistunut, ikääntynyt ja armottoman köyhä.
Kukaan ei kirjoittanut, tullut koputtamaan tai soittanut puhelimella
Jokainen ateria sama, aina yksin syöty,
Doris, ei ollut varaa ruokaan tai lämpöön, joten hän paleli ytimiään myöten.
Seurana uutiset surisivat, katsomattomassa televisiossa,
Lohdutuksena punainen vesipullo lepäsi hänen vatsallaan
Jaloillaan rakas peitto, hieman rispaantunut ja hieman haiseva.
Palveluasunnossa Doris vietti viimeiset yönsä ja päivänsä,
Pyykkitupaan pääseminen jätti rakkaan Doriksen hämmennyksiin ja eräänlaiseen sekavuuteen.
'Auringonlaskun koti' oli kaninkolo; rakkaudeton, iloton, epäsäännöllinen sokkelo.
Kun kunta muutti Doriksen sisään, he veivät hänen kissansa
He eivät sallineet sellaista lohduttavaa olentoa, heidän nuhruisessa vanhassa asunnossaan
Hän vastusti erittäin voimakkaasti, mutta valvoja sanoi 'Käytäntö!' ja se oli siinä.
Katsoen kaukaisuuteen, hänen ainoa näkymänsä oli roskakoriin
Hän lausui yhden lempirunoistaan ja lauloi yhden lempivirsistään
Sitten pohti kaikkea menneisyyttään; ihania, ihania, syntejään.
Nuoruudessaan ja keski-iässään hän oli elänyt elämänsä
Kovaa työtä tehden hän oli ollut onnellinen, ei liikaa vaivaa, ei liikaa riitaa
Hän oli nukkunut pomonsa kanssa ja yhtenä iloisena hetkenä, hän nukkui tämän vaimon kanssa.
Nyt aika oli vahingoittanut hänen keuhkojaan ja mustelmoinut hänen sydäntään
Aina kun hän nousi seisomaan, hän päästi omituisen äänen ja sai tahattoman pierun
Doris päätti, että nyt oli luultavasti hyvä aika lähteä.
Hän sammutti kaikki sähkölaitteet, veti pistokkeet pistorasioista
Kääri pienen lahjan veljentyttärelleen, täytti sitten postituslomakkeet
Lopuksi hän ruokki kultakalan ja tyhjensi vanhat nenäliinat neuletakin taskuista.
Sulki väsyneet silmänsä, viimeistä kertaa
Hän nielaisi kaikki unilääkkeet, Tesco'n punaviinin kera.
Doris, päästi huokauksen ja lysähti takaisin tuoliinsa,
Antimikassari liukui ja peitti osan hänen kasvoistaan ja osan hiuksistaan.
He tulivat ruumisautolla ja ajoivat taakse.
Taskuttivat hänen harvat arvoesineensä, sitten laittoivat hänen ruumiinsa säkkiin
Ja se oli loppu, suloisen, rakkaan, Doris Sticklebackin.