Hiiren talot.
Kirj. P.B. Phillips
Oli kerran hiiri
joka asui talossa.
Seinät tehty mullasta
ja katto turpeesta.
Se unelmoi kodista
Presidentin vyöhykkeellä.
Palatsista, kullasta, hopeasta ja messingistä
ei mutaisesta katosta, joka on ruohon peitossa.
Ja se halusi vielä lattialämmityksenkin.
Joten se säästi ja raatoi
luopui kaikista lomistaan.
Työskenteli, kunnes tassut olivat aivan punaiset.
Ja vaikka se yritti,
aurinko ei koskaan tavoittanut sitä sängystä.
Se oli ylhäällä kiurun kanssa
teollisuuden kirkas kipinä.
Kunnes rahat kasautuivat korkeiksi pankkiin.
Nyt se oli valmis
sen päättäväisyys oli luja kuin kallio.
Löytääkseen hienon näköalan
ei yhtäkään tilaisuutta se hukannut.
Löytääkseen suuren salinsa
ilman ainuttakaan vuotoa.
Asetettuna maisemaan, joka sopii jumalille.
Talo, koiratarhat, tallit
kaikki yhteensopivilla päätykolmioilla.
Mailin mittainen ajotie,
ja 20 jalkaa leveät portit.
Autotallit 10 autolle
paikka, joka kilpailee Romanovin tsaarien kanssa.
Maaseutukartanoista mahtavin.
Huonekalut olisivat Hepplewhitea
tapetti tyylikäs ja kirkas.
Gotiikan loistoa huokuvat salit
kullatut rokokoo-koristeet, jotka varjostavat jopa Bambrough'n.
Capability Brownin suunnittelemat puutarhat pyyhkisivät pois jokaisen rypyn,
kaupungista saapuvilta vierailta.
Herttuat, jaarlit ja baronetti
saapuisivat viulujen, huilujen ja klarinettien kera.
Syömään ja tanssimaan koko yön
kristallikruunujen valossa.
Loistoa ja iloa
ylipapista maallikkoon.
Juhlat olisivat valtakunnan puheenaihe.
Kun oli aika poistua
yksikään nainen taftimekossa,
ei haluaisi lähteä ennen aamunkoittoa
kuin yksinäinen kuningattaren sotilas.
Kerran ylpeät nuoret miehet
lähtisivät kuin vanhat ankat.
Yltäkylläisyys saisi heidät pyörryksiin.
Tämä oli hiiren unelma
sen sielu, sen suunnitelma.
Mutta asiat eivät aina mene kuten toivot.
Asiat ottivat käänteen
kuten pian opimme.
40 pitkää vuotta se oli työskennellyt, säästänyt ja raatanut.
Mutta vain yhdessä päivässä kaikki oli täysin pilalla.
Sen ajoitus ei olisi voinut olla huonompi.
Se sijoitti kaikki säästönsä samana päivänä,
kun Etelämeren kupla puhkesi.
Vanha nyt, yksin, terveys mennyt.
Lääkärit yrittivät kaikkensa
mutta veri ei virrannut aivan kuten pitäisi.
Hiiri oli jättänyt huomiotta elämän ilon,
ei aikaa ystäville, lapsille tai vaimolle.
Se tajusi liian myöhään
että kohtalo oli sen kumppani.
Ylpeys oli kauhea isäntä.
Koskaan se ei ollut vitsaillut, laulanut tai oppinut flirttailemaan.
Se veti viimeisen yksinäisen henkäyksensä,
multatyynyltä.
Kodissa, joka on tehty mullasta
ja katto tehty turpeesta.
Tämä oli SEN koti.
Ei Presidentin vyöhykkeellä.
Ei palatsia kullasta, hopeasta ja messingistä
vain kolo, jossa on mutainen katto,
kaikki ruohon peitossa.
Eikä lattialämmitystäkään.