Hiirenkolo. Katkelma teoksesta A Filigree of Gold.
Kirjoittanut P.B. Phillips

Yhtye soitti yksinkertaista sävelmää ja Isaac aloitti yhden pienistä koomisista lauluistaan;

’Launcestonissa meillä on pieni pamfletti’,

’jonka annamme länteen matkaaville’

’Varoitus siitä, mitä on tulossa’,

’Pidämme sitä ystävällisenä ja parhaana vaihtoehtona’.

’Siinä lukee:’

’On olemassa pieni kaupunki’

’Pieni ja syrjäinen.’

’Välttäkää sitä, rakkaat matkailijat’

’Sen nimi on Mousehole Bay.’

’Väestö täynnä moukkia’

’Jokainen lapsi on kömpelö.’

’Äidit ja isät, kaikki sukua keskenään’

’Sukupuu on kuin kanto.’

’Pieni riimi tarttui’

’Kaikki, jotka sen lukivat, nauroivat.’

’Matkailijat todellakin välttivät köyhää Mouseholea’

’Sen talous puolittui lähes.’

’Ajan myötä Mouseholen väki oli kurkkuaan myöten täynnä’

’ei-toivottua mainettaan.’

’Heidän pormestarinsa mietti pitkään ja hartaasti,’

’ja kirjoitti kuninkaalle; pienen vastalauseen.’

’Tuokaa meille hylkiönne.’

’Rumat, jälkeenjääneet,’

’Sisäsiittoiset, epämuodostuneet.’

’Täällä heillä ei ole häpeää’

’Ei syytä tuntea itseään hylätyksi.’

’Me kaikki olemme hirvittäviä,’

’Ulkopuolisten nenälle ja silmälle vastenmielisiä’

’Kaikki ovat ylpeitä kutsuessaan Mouseholea;’

’Kodaksemme,’

’Maaksemme,’

’Pieneksi,’

’Cornwallin sikalaksemme.’

’Kuningas luki pormestarin viestin’

’ja otti sen kerskailuna’.

’Nyt kaikki kutsuvat Mouseholea’

’Sisäsiittoisen Cornwallin rannikon keskipisteeksi!’