Fogou ei istu päällä tai alla, vaan se on kätkeytynyt maahan.

Ryömi ensin, nyt turvassa, tartu halukkaaseen käteeni.

 

Kynttilä valuttaa valoa, paljastaen varjon ja kasvosi.

Ei ole liekkiä luotu, joka voisi koskaan valaista tätä paikkaa.

 

Cornwallin jumalat läsnä, kumarramme nöyrästi heille.

Varovainen kuiskaus jokaiselle, ja Herralle rukoilemme.

 

Turvassa talvimyrskyltä, rankkasateelta ja tikarituulelta.

Kääriydymme lämpimiin turkiksiin, molemmat paljain ihoin.

 

Suutele pois pahat henget, silitä pois keijukaiset.

Rakkauden kuiskaus viipyy, ajattomassa ihmisen tekemässä yössä.

 

Tulimme siunaamaan häitämme, avioelämän alkua.

Yhteys tuonpuoleiseen, kaukana arkisesta riidasta.

 

Talikynttilä sammui ja jätti meidät alasti pimeään.

Hellä kosketus sytyttää uudelleen rakastavaisten pyhän kipinän.

 

Kaikki talvimyrskyn raivo, joka maahan iskeytyi.

Emme huomanneet, vain yksi sielu käsi kädessä.

 

Muinaisten rakentama fogoumme, turvapaikka kidalta.

Me rakastavaisten luolassamme, graniittisen Torin keskellä.

 

Maaliskuu 1698 jKr. Sinun omasi.

​