Nutmeg, Bathin ja Wellsin kuningatar.
Kirjoittanut P.B. Phillips

Unikeko piilossa talven viimalta,

kaukana pakkasesta, ketuista ja muista ulkona vaanivista peloista

turvassa mahtavassa kivipalatsissaan,

nukkuen kuuden kuukauden yötä.

 

Avaa mustahelmiset silmäsi, pieni Muskottipähkinä,

koko Englannin unikekojen kuningatar

Tiedämme, että talvihorroksensa aikana,

hän tekee niin vain kahdesti.

 

Tuhat mailia hänen yläpuolellaan,

Saltairin katto loihtii taikansa

Gargoilit saattaisivat virnistellä,

ne ovat vain liian korkealla kerrottavaksi.

 

Jouluaamun ruusunpunainen sarastus,

valaisee kirkkoa edeltävän hetken

Juuri ennen ensimmäistä raamatunlukua,

tai kellonsoittoa tornista.

 

Hänen majesteettinsa herkuttelee varaston antimilla,

saadakseen voimaa erityiseen päivään

Jos hän asuisi katedraalin ulkopuolella,

hän söisi vain ummehtunutta talviheinää.

 

Ennen kuin noviisit peseytyvät ja pukeutuvat,

ja kuorolaiset laulavat kuorossa

Pieni kuningatar kiitää jalkojen kuluttamia portaita,

korkeammalle, ja korkeammalle, ja korkeammalle.

 

Viilettää pitkin piilotettuja käytäviä,

välttäen sisään tulevia pappeja

Mutta he ovat liian kiireisiä huomatakseen Muskottipähkinän,

kaikki kärsivät edellisillan juhlista.

 

Valtaistuimellaan holvikaaren sopukassa,

kuningatar löytää korkean istuimensa

Korkealla katossa hänellä on täydellinen näköala,

kun seurakunta kokoontuu innokkaana.

 

Rikkaimmat alttarin lähellä,

herrat vasemmalla ja rouvat oikealla

Tungoksessa olevat köyhät takana,

yrittäen saada paremman näkymän.

 

Sitten, Bath & Wellsin piispan saapuminen,

hänen mahtipontisuudellaan ei ole rajoja

Päässään tornimainen kultainen loisto,

ja hopeisiin kaapuihin koristeltuna.

​

Eleellä kirkonmiehet nousevat,

kuoro laulaa Muskottipähkinän lempipsalmia

Äänet kasvavat crescendoon,

sitten aivan yhtäkkiä,

kaikki on hiljaista ja tyyntä.

 

Pienen kuningattaren silmät tuikkivat ja tanssivat,

joulun ihmeellisistä näyistä

Pienet kuppikorvat juovat musiikkia,

ja nykivät pyhien riittien rytmissä.

 

Sitten vihdoin, viimeinen saarna pidetty,

ja laulettu on viimeinen virsi

Muskottipähkinän mieli lumoutuneena,

hänen pieni sielunsa täynnä äärimmilleen.

 

Ihmiset lähtevät maljan nostoon

ja jakavat maljaa

vain Pieni kuningatar jää,

mahtavaan palatsiinsa.

 

Valtava katedraali on nyt hänen,

ja vain hänen yksin

Mutta väsymys on liikaa pienelle unikeolle,

joten on aika palata takaisin kodikkaaseen kellarikotiin.

 

Mutta älä nuku liian sikeästi kuningatar Muskottipähkinä,

loppiainen on vain kahdentoista lyhyen päivän päässä

Herää nauttimaan niistä juhlista,

sitten horrokseen toukokuuhun asti.

​

​