Nutmeg, Bathin ja Wellsin kuningatar.
Kirjoittanut P.B. Phillips
Unikeko piiloutui turvaan talven viimalta,
kaukana pakkaselta, ketuilta ja muilta ulkoilman peloilta.
Käpertyneenä mahtavaan kivipalatsiinsa,
nukkuen kuuden kuukauden yötä.
Avaa mustahelmiset silmäsi, pieni Muskotti,
kaikkien Englannin unikekojen kuningatar.
Tiedämme, että talvihorroksensa aikana,
hän tekee niin vain kahdesti.
Tuhat mailia hänen yläpuolellaan,
Saltairin katto loihtii taikansa.
Gargoilit saattavat virnistellä,
ne ovat vain liian korkealla kerrottavaksi.
Jouluaamun ruusunpunainen sarastus,
valaisee kirkkoa edeltävän hetken.
Juuri ennen ensimmäistä raamatunlukua,
tai kellojen soittoa tornista.
Hänen majesteettinsa herkuttelee varaston antimilla,
saadakseen voimaa erityiseen päivään.
Jos hän asuisi katedraalin ulkopuolella,
hän söisi vain ummehtunutta talviheinää.
Ennen kuin noviisit peseytyvät ja pukeutuvat,
ja kuorolaiset laulavat kuorossa,
pieni kuningatar kiitää jalkojen kuluttamia portaita,
ylemmäs, ja ylemmäs, ja ylemmäs.
Hän kiitää piilotettuja käytäviä pitkin,
välttäen sisään tulevia pappeja.
Mutta he ovat liian kiireisiä huomatakseen Muskottia,
kaikki kärsivät edellisillan juhlista.
Holvikaaren syvennykseen valtaistuimelleen asetuttuaan,
kuningatar löytää korkean istuinpaikkansa.
Korkealla katossa hänellä on täydellinen näköala,
kun seurakunta kokoontuu innostuneena.
Rikkaimmat alttarin lähellä,
lordit vasemmalla ja ladyt oikealla.
Kömpelö kansa takana,
yrittäen saada paremman näkymän.
Sitten, Bath & Wellsin piispan saapuminen,
hänen loistonsa ei tunne rajoja.
Hänellä on kultainen, tornimainen hattu,
ja kaikki on koristeltu hopeisilla kaavuilla.
Aallolla kirkonmiehet nousevat seisomaan,
kuoro laulaa Muskottin lempipsalmia.
Äänet kasvavat crescendoon,
sitten aivan yhtäkkiä,
kaikki on hiljaista ja tyyntä.
Pienen kuningattaren silmät tuikkivat ja tanssivat,
joulun ihmeellisissä näyissä.
Pienet kuppikorvat juovat musiikkia,
ja nykivät pyhien riittien rytmissä.
Sitten lopulta, viimeinen saarna on pidetty,
ja viimeinen virsi laulettu.
Muskottin mieli on lumoutunut,
hänen pieni sielunsa täyttyy äärimmilleen.
Ihmiset lähtevät maljoja kohottamaan,
ja kiertämään maljaa.
Vain pieni kuningatar jää,
mahtavaan palatsiinsa.
Valtava katedraali on nyt hänen,
ja vain hänen yksin.
Mutta väsymys on liikaa pienelle unikeolle,
joten on aika palata kodikkaaseen kellarikotiin.
Mutta älä nuku liian sikeästi, kuningatar Muskotti,
loppiainen on vain kahdentoista lyhyen päivän päässä.
Herää nauttimaan niistä juhlista,
ja horrosta sitten toukokuuhun asti.