Isaac Penhellenin laulu.
Kirjoittanut P.B. Phillips

Isaac veti samettipussista eebenpuisen huilun ja alkoi soittaa mieleenpainuvaa sävelmää.

Sävelmän tahtiin hän lauloi:

’Kuunnelkaa tarinaani, neidosta ja hänen hylätystä sulhasestaan’

’Täyttäkää sanat, tähän sävelmään jonka pian opitte’…

’Hän oli kaunis neito, papin tytär’

’Hän oli irstailija, joi enemmän kuin olisi’ [me kaikki lauloimme] … ’PITÄNYT’.

’Hänen pukunsa ja alushameensa liehuivat tuulessa’

’Sulhanen vieraili ilotytön luona, ja siellä hän usein’ …. ’SYNTIÄ TEKI.’

’Eräänä yönä hän tuli koputtamaan, kun majatalo oli jo suljettu’

’Neito sanoi laita vehkeesi pois, en ole mikään tavallinen’…. ’HUORA.’

’Sulhanen sanoi, näet kuinka haluan sinua, mennään sänkyyn makaamaan’

’Neito sanoi, sinulla ei ole intoa miellyttää minua, joten laita tuo pieni asia’…. ’POIS.’

’Vartija tuli neidon avuksi, kun sulhanen yritti raapia kutinaansa’

’Vartija potki sulhasta kovaa ja usein, ja heitti hänet’…. ’OJAAN.’

’Vartija on minua varten, neito sanoi, kaikki on mahtavaa ja omalla paikallaan’

’Tule nyt sisään tuleni ääreen, niin istun sinun’…. ’KASVOILLESI.’